Yksi selitys tälle kaikelle löytyy tietysti sankareiden erityisistä taustoista. Tarzanin ja Prinssi Rohkean voimat periytyvät aristokraattisesta DNA:sta, mutta ne ovat myös lapsesta asti jatkuneen ankaran harjoittelun tulosta. Teräsmiehen kyvyt taas selittää maapallon keltainen aurinko, joka antaa kryptonilaiselle loikkimiskyvyn ja muut voimat. Parhaimmillaan ja huonoimmillaan sankaritarinat tukeutuvatkin pseudotieteisiin, joilla voi perustella mitä tahansa.

Silti näissä fiktiossa on omat lainalaisuutensa. Mitä suurempi fani, sitä helpommin mieli takertuu pienenpieniin ristiriitaisuuksiin, jos asiat eivät etene linjassa. Tulkintojen kaupallinen onnistuminen onkin usein kiinni juuri uusien tekijöiden nyanssitajusta.

Avainkohtausten mytologia

Tarinat kehittyvät peleissä, leffoissa ja sarjakuvissa jatkuvassa vuoropuhelussa menneisyyden kanssa. Sankarin uskottavuus punnitaan suhteessa hahmon vanhoihin versioihin ja muihin saman tarinauniversumin tarinoihin. Kyse ei kuitenkaan aina ole suuresta mestarisuunnitelmasta. Käsikirjoittajat ja kuvittajat luovat sarjakuvaa usein lehti tai strippi kerrallaan, sen kummempia kaanoneita murehtimatta. Lopulta rakastetut sankarit ovatkin sekoitus tarkkaa brändityötä ja luovien tekijöiden armotonta aikapulaa.

Koska fanikunnan kollektiivinen muisti ei anna virheitä anteeksi, hahmolle vieras visio on saanut monet kalliit Hollywood-filmatisoinnit kaatumaan jo ennen kuin ne pääsevät kunnolla alkamaan. Samalla kun uudet tekijäsukupolvet versioivat olemassa olevaa sankarimytologiaa, samainen mytologia myös rajoittaa kerronnan keinoja.

Käytän tästä esimerkkinä Apinain Tarzanista tunnettua liaaneilla liikkumista.

Edgar Rice Burroughsin alkuperäistarinassa puusto kuvattiin Tarzanille luontaisena leikkimis- ja oppimisympäristönä. Burroughsin ei tarvinnut välittää, onko hänen kuvaamansa liikkuminen puissa mahdollista. Burroughsin kirjat jättivät mielikuvitukselle paljon tilaa.

Johnny Weissmullerin Hollywood-versiossa (Tarzan – viidakon valtias, 1932) puissa liikkuminen ratkaistiin trapetseilla sekä muulla akrobatialla. Tämä herätti kummastusta – ehkei se täysin vastannut sitä käsitystä, mikä lukijoilla oli liaanien hyödyntämisestä. Silti nämäkin kohtaukset, yhdistettynä siihen kuuluisaan huutoon, ovat ajan saatossa nivoutuneet osaksi apinamiesmytologiaa.

Tarzanin uudelleentulemisessa sarjakuvassa 1960-luvun puolivälissä luotettiin taitavaan piirrosjälkeen. Pysäytetyn liikkeen mestariksi kohosi tuolloin Russ Manning, jonka hahmottelema apinamies piirtyi monen aikalaisen verkkokalvolle ainoana oikeana Tarzanina. Manningin ruudut niin ikään antoivat mielikuvitukselle paljon tilaa.

Walt Disneyn animaatio-Tarzanissa (1999) puissa liikkuminen ratkaistiin pistämällä sankari ”skeittaamaan” puissa 3D- ja 2D-animaatiotekniikoita yhdistäen. Vastaavasti elokuvassa The Legend of Tarzan (2016) kohtausta modernisoidaan koreografialla, jossa apinamies pyöräyttää hidastetun piruetin puunlatvoissa. Visuaalinen kerronta paljastaa myös liaanien funktionaalisen luonteen: ne roikkuvat poikkeuksetta geometrisesti täydellisissä paikoissa kuljettaen sankarin milloin tahansa perille. Tämähän on juuri sitä fiktion ja fantasian pökerryttävää ihanuutta: asioiden tila on helppo hyväksyä, kunhan se tarjoillaan riittävällä pokalla ja uusimmalla digitaaliosaamisella.

Muuntumisen hetkellä, joissa sankarin voimat paljastuvat ja trikoot vedetään ensi kerran niskaan, sankarin mytologian tuntu on voimakkaimmillaan. Samaan tapaan puissa liikkuminen muodostaa Tarzanin mytologiaa paljaimmillaan kuvaavan avainkohtauksen. Vastaavanlaisia ikimuistoisia kohtauksia ovat Korakin ja Akutin pako Afrikan viidakkoon tai vaikkapa öisessä Gotham Cityssä vaaniva Yön ritari.

Toimintasankareita on turha analysoida pelkkien juonenkäänteiden kautta. Trikoidensa lisäksi nämä hahmot kantavat mukanaan vuosikymmenten mittaista versiohistoriaa, joka jokaisen kriitikon ja tekijän tulisi tuntea. Tarinoiden todellinen laatu mitataankin usein hetkissä, jotka herättävät sankarimytologian eloon – kohtauksissa, joissa sankarin mytologinen tuoksu ja sisäinen totuusarvo virtaavat lukijalle väkevinä ja uskottavina.

Petri Aarnio, sarjakuvaspesialisti.

(Teksti perustuu vuonna 2017 Kvaak-portaalissa julkaistuun artikkeliin.)

Blogin sarjakuvat verkkokaupassa:

Tarzan: Kivinen faarao
https://arthouse.fi/sivu/tuote/tarzan-kivinen-faarao/5220359
Tarzan: Kielletty kaupunki
https://arthouse.fi/sivu/tuote/tarzan-kielletty-kaupunki/5536271
Taika-Jim ja jäädemonit

https://arthouse.fi/sivu/tuote/taika-jim-ja-jaademonit/4969231

Flash Gordon: Tehtävä Plutossa

https://arthouse.fi/sivu/tuote/flash-gordon-tehtava-plutossa/5219563

Prinssi Rohkea: Laulava miekka

https://arthouse.fi/sivu/tuote/prinssi-rohkea-laulava-miekka/5536478